Kriittinen katsaus menneeseen (20.3.1992)
Uusia ilmiöitä ja teknologiaa (20.11.1992)

Hippula pippula hyssyn kyssyn

Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Pedro Hietasen radiosketsisarjassa luodaan tällä kertaa Kriittinen katsaus menneeseen. Vuoden 1992 koostelähetys on CD:tä varten mukailtu versio, jossa osa on jo kuultua ja osa julkaisematta jäänyttä materiaalia. Kaksikko hutkii varsin lavealla pensselillä muun muassa taidekriitikkoja, poliitikkoja sekä TV-kasvoja. Huumorin olennaisena käytinaineena on lapsenmielinen ja itseään ruokkiva kaksimielisyys

Kriittisen katsauksen koossapitävä voima on Peteliuksen tulkinta Seppo Heikinheimosta (1936-1997), aikansa vaikutusvaltaisesta musiikkikriitikosta. Roolihahmon kameleonttinen nimi vaihtelee Heimo Heimonheimosta muun muassa Kullervo Kullervonheimoon ja Kullervo Kullervonsalliseen. Peteliuksen kärsimättömän arrogantti puheenparsi hahmottaa kuvaa miehestä, joka säälimättä teilasi, tahi ylisanoin suitsutti, klassisen musiikin esityksiä arvioissaan Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla.

Munkkiniemeläiseksi julistautuva Heimonheimo pudottelee vähätteleviin arvioihinsa epäortodoksisesti niin ooppera-saveltäjä Aulis Sallisen kuin 1950-lukulaisen iskelmälaulaja Per-Erik "Pärre" Förarsin. "Ei tää mitään huippua ole sentään. Mutta voitais kuvitella, että Sallinen tämmöisen säveltäis heikkona hetkenään, joita näyttää aika paljon hänellä olevan." Heimonheimon frustroituneen kritiikin avainsanoja ovat muun muassa ei-vakuuttava, pitkästyttävä ja harrastelijamainen. Oikean Heikinheimon sanan säilään voi tutustua kriitikon omaelämäkerrassa Mätämunan muistelmat (Otava, 1997), joka ilmestyi hänen itsemurhansa jälkeen.

Kun viineri tarttuu kituseen

Kriittisessä katsauksessa kuulemme kolme sketsiä, jotka tehtiin jaksoon EY-henkinen vainajien toivekonsertti (1990), mutta joita ei ilmeisesti koskaan lähetetty eetteriin. Näistä ensimmäinen vie meidät "keltaisen puolueen" kansanedustajan Rosmo Koinihaaran auton kyytiin. Hahmo saattaa jonkun mieleen tuoda vihreiden Osmo Soininvaaran, joka ohjelman lähetysaikaan istui eduskunnassa ensimmäistä kauttaan. Ekskluviisisesti todistamme myös ilmielävän vainajan haastattelun suoraan hautuumaalta. Ruumis Eeva Nykänder kertoo, että hän tempaisee aika ajoin kroppansa paaden alta, jotta saa jaloitellakseen.

Tekijäkaksikon kasvojen peruslukema tuntuu olevan tuttuun tapaan löyhässä. Heikki utelee lähetykseen kilauttavalta Vihta Raappanalta "Mika Teitä itkettää", mikä oli duon kiertoilmaus hallitsemattomalle naurukohtaukselle. Heikin vaivoin tulkitseman Koinihaaran tyrske selitetään puolestaan silla, että viineri on tarttunut "kituseen".

Kulttuuriruudusta (1987) jäi aiemmalta levyltä yli sketsejä, jotka on säästetty tämän julkaisun ykkös-CD:lle. Yksi niistä on perinnelaulusikermä Hippula pippula hyssyn kyssyn, joka hilpeydessään kiteyttää jotakin olennaista P-P:n ja Pedron keskinäisestä kemiasta. Saamme myös kuulla Los Homos -yhtyeen epävireisen akustisen kitaran ja huilun melankoliikkaa esityksessä El condom pasa. Bändin nimiväännös nojaa amerikkalaiseen pitkän linjan texmex-yhtyeeseen Los Lobos, jonka ura huipentui 1980-luvulla coverhittiin La Bamba. Biisin nimen taustalla on luonnollisesti El condor pasa, Simon & Garfunkel -duon hitti 1970-luvun taitteesta.

Levyille on koottu useita 'elokuvallisia' sketsejä. Eestin tasa-arvoministerin ja 1990-luvun alun puolustusministerimme Elisabeth "Lillan" Rehnin (r.) tapaamisen Petelius tulkkaa rennon vapaamielisesti. Vironkielisen filmin ääniraidan tuoksinassa politrukkikin muuntuu muotoon minigrippi. Heikin isännöimässä elokuvaohjelmassa Videonurkka saadaan taas mikä tahansa filmi kuulostamaan sotaelokuvalta, oli sitten kyse musikaalista tai lastenelokuvasta 'Tuhkimo ja hänen veljensä Tuhkamo".

Perinteinen tietokilpailukysymys "Mitä on fregattaa?" juontuu Frans Hjalmar Nortamon sanoittamasta perinnesävelmästä Kai muistat kannella kun fregatin, jonka Kipparikvartetti levytti vuonna 1959.

Masturbaatio ja huippu-urheilu

Uusia ilmiöitä ja teknologiaa (1992) -jakson aihepiiri rönsyilee ja poukkoilee masturbaatiosta huippu-urheiluun ja elokuvista ruumiinpesuun. Tapaamme juoppojen olympialaisten AA-valmentajaryhmän puheenjohtajan Jukka "Julma" Päästäisen. Nimiväännöksen takaa paistaa takavuosien pitkänmatkan-juoksija ja valmentaja Juha Väätäiseen, joka sai lempinimen "Julma-Juha" harjoiteltuaan askeettisissa oloissa Afrikassa.

Pikavierailija Zep "Hiippari" Ahkio käyttää omalaatuisia termejä, joilla ei ole minkään valtakunnan yhteyttä keskenänsä. Ahkio kertoo kehittäneensä hypokondristin ja aikovansa kasata sen radiolähetyksessä. Kansankielessä hypokondriaa kutsutaan luulosairaudeksi, eli mies on siis aikeissa koota luulosairaan. Hommaa aloittaessaan hän tokaisee kasaavansa sluupin, joka puolestaan on laivastoissa tiedustelualuksena käytetty pienikokoinen purjevene.

Ahkion ex -ja nykyammatitkaan eivät ole tavanomaisimmasta päästä. Okkultisti on "salatiedettä" harjoittava henkilö, jolla voi olla yliluonnollinen kyky lukea ajatuksia tai ennustaa tulevaisuutta. Opodeldokki taas tarkoittaa saippualiuosta, jota vanha kansa tapasi käyttää reumakipuvoiteena. Petelius jäljittelee MTV3:n aamutelevision ruutukasvon Timo Laukkion polveilevan venyttelevää puhetapaa, kun hän esittäytyy sivutoimiseksi elokuvaohjaajaksi nimeltä E. Taukkio. Kuulemme lystit kuulokuvat Taukkion ohjaamista filmeistä "Pekka ja Pätkä homoina" sekä "Pekka ja Pätkä bordellissa". Nimet viittaavat 1950-lukulaisiin suomifilmien komediaklassikoihin kuten Pekka ja Pätkä puistotäteinä tai Pekka ja Pätkä neekereinä.

P-P ja Pedro ovat nyt edenneet vaiheeseen, jossa uutisvälipalojen perinteinen lukijanuotti ryöstäytyy vallan laulamiseksi. STT:n uutiset ovat talla kertaa SKL:n eli Suomen kristillisen liiton eli nykynimeltään kristillisdemokraattien uutisia.

Emmanuelle ja luostarin salaisuus

Vanhan Vennamon luostarin imaamipappi Helias on sangen rakas hahmo sekä Peteliukselle että Hietaselle. Heliaksen haastattelussa käy tällä kertaa ilmi, että köyripoika Andrein kanssa munkkiluostarissa katsellaan "biodynaamisia filmejä" kuten Emmanuellea. Heliaksen värikkäästä ulosannista poimiutuu monia herkullisia ilmaisuja, kuten kiivasta polkupyöräilyä kuvaava "kitkavippaillaan kampiratas punaisena".

Luostariveljeskunnan tematiikkaa ovat televisiohuumorin puolella hyödyntäneet myös ainakin Lapinlahden linnut ja Ryhmäteatteri tv-sarjassa Tabu (1986-1987), jossa Petelius itsekin oli mukana. Tabussa kujeiluun taipuvaiset, naiivin kiltit veljekset vastustivat nukkumaan menoa, pelasivat pihalätkää ja kiusasivat poliisisetää.

Jukka Annala
YLÖS