|
Sana on vapaa (15.9.1989)
Burn out ja in (24.12.1989)
Mukana
Ilkka-dippikastike
Vuosi
1989 oli Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Pedro Hietasen sketsiduon
tuotteliainta aikaa. Vuoden aikana tehtiin ennätykselliset
kolme Yömyöhä-radio-ohjelmaa ja sen
TV-sovituksia lähetettiin yhteensä kahdeksan jaksoa
ynnä kaksi uusintaa.
Tällä
kertaa "studiovieraiden" joukossa on muun muassa
setämäinen TV-isäntä Jorma
Pulkkinen 1980-luvulta. Pulkkisen Ruutuysi- ja
Ruutuässä-arvausleikkien ohjelmaidea oli se,
että suoraan lähetykseen soittavat katsojat
pyrkivät arvaamaan, mikä tai kuka näkyy
kuvassa. Pulkkisen assistenttina toimi Sirpa Viljamaa, vuoden 1980 Miss
Suomi.
P-P ja Pedro tapasivat
parodioida "Ruutuysin kauppalan apulaiskuvottajan" ohjelmia radion
lisäksi TV:ssä mm. nimellä Ristivosu.
Kaiken kukkuraksi Pulkkinen teki omaa ohjelmaansa juuri samalla
studiolla, missä Hei hulinaa -sarjaa
kuvattiin. Pedron ja P-P:n mukaan Pulkkinen ei ollut lainkaan tuohtunut
parodiasta, vaan oli pikemminkin ihan otettu. "Siis
hänellähän on kadehdittava
elämänasenne! Kun pystyisikin olemaan niin suvereeni,
että mikään asia ei harmita koskaan",
hämmästelee Petelius.
Sana on vapaa -jakson
roolihahmojen ammatit ja arvonimet nostattavat
nauruntyrskeitä: mukana on
värikästä sakkia filosofian vompatista aina
valtiotieteen muurariin saakka. "Me tehtiin monesti niin, että
kirjoitettiin ylös mitä vaan tittelin kaltaisia, ja
sitten yhdisteltiin niitä", valottaa Pedro. Kuulijan pokkaa
koetellaan, kun sisätautien erikoisfakiiri Silmu
Alakavio-Köyherö valittaa, että
Pohjanmaan kettutarhat "haisee ihan ketulle".
Karvajärveläisen
saumahiplarin Olli Kuhtajan puheenpartta
ryydittää synteettinen kukko, joka sensuroi
painokelvottomat ilmaisut. "Meillä oli sellainen kone, My
First Sony, jossa oli erilaisia saundeja. Kaikenlaiset kukkuut ja sian
äänet on lähtöisin siitä
vehkeestä", hekottaa Pedro. Sonyn tenavaikäisille
valmistama nauhoitin-soitin oli aikansa elektroniikkahittejä.
Raskaansarjan poliitikon Ahti
Karjalaisen (1923-1990) pahaksi paljastunut alkoholiongelma
antoi kaksikolle aiheen spurgusketsiin. Presidentiksikin kaavaillun
Suomen Pankin ex-pääjohtajan ja moninkertaisen
ministerin valtiomiehuus oli joutunut kyseenalaiseksi. "Eihän
me muuten oltaisi tehty sketsejä siitä, mutta kun se
oli epärehellisyyskysymys aikanaan, kun hän
väitti, ettei tässä ole ollut niiku
mitään", muistelee Pedro. Takavuosien
huippupoliitikko oli ajankohtainen tuolloin myös Jukka Tarkan
kirjasta Ahti Karjalainen -presidentin ministeri (1989).
Makkaratikuista horisevaa pultsarihahmoa P-P esitti Hei hulinoissa
myös nimellä Ahti K. Arjalainen.
Lähdetään nunniin
Vanhan Vennamon luostarin imaamipappi
Helias on Yömyöhien puuhakas tulokashahmo,
josta sukeutui sarjaan kestovierailija 1990-luvulla. Pappi Heliaksen ja
köyripoika Andrein
elämä vaikuttaa kuulijalle sangen
epäortodoksiselta jo ensitahdeista lähtien: munkkien
virsimusiikkia tahdittavat niin konerumpubiitti kuin
reggaehuudahduksetkin. Heikäläisten niukasti
tunnetusta riiustelukulttuurista poimiutuu myös
mielenkiintoinen ilmaisu: "lähteä nunniin". Luostarin
nimi on puolestaan sekoitelma ortodoksista Valamon munkkiluostaria
sekä SMP:n puheenjohtajalegendaa Veikko Vennamoa (1913-1997).
Ruotsin
pääministerin Olof Palmen (1927-1986) murhasta
epäilty Christer Pettersson oli
oikeudenkäyntiensä tähden vuoden 1989
mediahahmoja. P-P ja Pedro nappasivat hänet parinkin sketsin
aiheeksi, ja TV-versiossa ohjelmavieraaksi marssi hahmo
nimeltä Murhaaja-Pettersson.
Käräjäoikeus oli tuominnut laitapuolen
kulkijana tunnetun Petterssonin Palmen murhasta runsas kuukausi ennen
kuin Yömyöhä-jakso tehtiin. Hovioikeus
vapautti Petterssonin hieman myöhemmin.
Mainossketsit
noudattelevat Ostos-TV:n draaman kaarta:
käänteentekevä tuote pelastaa alakuloisen
kuluttajan. Mainoksissa vilahtelee jälleen liuta aikakauden
keskeisten poliitikkojen nimiä. Pikkuhauskoista
pätkistä lystikkäin lienee Suominen-myslipussi,
jonka kylkiäiseksi luvataan "kokoomukseltaan
vähäplatooninen Ilkka-dippikastike".
Sketsissä viitataan tietysti kokoomuksen silloiseen
puheenjohtajaan Ilkka Suomiseen, joka toimi kauppa- ja
teollisuusministerinä. Oppositiopoliitikoista mainokseen on
kelpuutettu Esko Almgren (krist.), jonka
"sukupuolivideo- ja lyhyttavarakaupan" luvataan tuovan lohtua
kuihtuneeseen liittoon. Almgren oli kristillisen liiton puheenjohtajana
riettautta vastaan saarnaava ryhtipoliitikko.
Sketseihin ovat
päätyneet myös aikansa sinipunahallituksen
pääministeri Harri Holkeri
(kok.), valtiovarainministeri Erkki Liikanen (sd.),
kulttuuriministeri Anna-Liisa Kasurinen (sd.)
sekä veroministeri Ulla Puolanne (kok.).
Yksi viittaus ulkomaalaiseen poliitikkoon on lisäksi
päätynyt ohjelmaan - Tampereen Hervannassa asuvan
vaihto-oppilaan Teflon Nasserin
yhteydessä. Arabinationalisti Gamal Abdel Nasser oli Egyptin
presidentti vuosina 1956-1970.
Jarna ja kumppanit jäähylle
Burn out ja in oli
ensimmäinen Yömyöhä, jossa
antisankari Jarna Kuivaa ei tavattu lainkaan. Henkilögalleriaa
oli tarpeen uudistaa, jotta ohjelman jännite
säilyisi. "Minua rupesi suoraan sanottuna pikkusen
kyllästyttämään, kun Jarnassa ei
meinannut enää tapahtua mitään - se
oli se sama mölö. Sitä ei voi
kehittää mihinkään suuntaan, kun se
ei suostu kehittymään. Siitä menee illuusio
rikki, niin kuin herra 47:lta meni illuusio rikki
kärjestä - se meni
kärjestään rikki", kielikuvailee P-P.
Petelius heivasi studiosta
Jarnan muassa useimmat muutkin sarjan alkuaikojen vakiohahmot. Jarna
palasi radioon vasta parin vuoden kuluttua piipahtaakseen jaksossa
Freoninkierrätysiltamat Gumbostrandissa (1991). Usean
roolihahmon 'studioraadin'
käytäntöön palattiin vasta liki
neljän vuoden kuluttua jaksossa Usko tai
älä usko (1993).
Roolihenkilöstön
rukkauksesta huolimatta hauskanteko ei ehtynyt. Suorastaan lentoon
meinaa lähteä sketsi, jossa kapellimestaaja
Herbert von Kirahvi johtaa
pysäköinninvalvojien kuoroa Alepan pihalla. Kirahvi
puhuu luontevasti kuorolaisten kropan kajennosta ja resonoinnista,
kunnes hän rikkoo häveliäisyyden hennon
rajan käyttämällä kehon osista
nimiä tissit, maha ja perse. Kuoronjohtajan nimi on
väännös itävaltalaisesta Herbert
von Karajanista (1908-1989), Berliinin filharmoonikkojen
musiikillisesta johtajasta. Kuoron nimessä esiintyvä Tippurila
on tietysti nimiväännös Tikkurilasta,
Vantaan hallinnollisesta taajamasta.
Burn out ja in -jaksossa
Petelius viihtyy normaalia taajemmin haastattelijan roolissa.
Hän haastattelee maanviljelijä Ossi Valmetia,
psykiatri Veijo Freudia ja valmentaja Pentti
Matikaista. Ossi Valmet -sketsissä toistuu
merkillinen, kaksimielisesti käytetty sana, hankmo, Siis
mikä? "Hankmo on kyntöväline, jota ennen
veti hevonen, nykyään kai sitten traktori", valaisee
Pedro.
Iankaikkinen Kärkkäinen
Viiksi- ja takatukkaikoni
Pentti Matikainen oli jakson syntyaikoihin Suomen
jääkiekkomaajoukkueen
päävalmentaja, jonka johdolla oli ansiokkaasti
saavutettu olympiahopeaa 1988. Veijo Freud on jonkinlainen sekoitus
turhapurolaista nimilegendaa Veijo Essoa ja psykoanalyysin
oppi-isää Sigmund Freudia (1856-1939), joka oli
itävaltalainen neurologi ja psykiatri.
Kata
Kärkkäis
-häävitsissä Petelius ottaa vihkipapin
roolissa kaiken irti pastorien iankaikkisesta kirkkosalimaneerista,
jossa ä lausutaan johdonmukaisesti a:na.
Kärkkäinen oli aikansa kohuneito poseerattuaan
joulukuussa 1988 amerikkalaisen miestenlehden Playboyn kelteis-kuvissa
"kuukauden leikkitoverina".
Urheilijoita ei sovi
unohtaa. Ingemar Johansson on ruotsalainen
nyrkkeilijälegenda, joka voitti raskaansarjan
maailmanmestaruuden Floyd Pattersonilta vuonna 1959. Stadilainen Kaappo
Kaksoislutz kertoo meille puolestaan rusettiluistelusta.
Kaksoislutz tarkoittaa taitoluistelun kärkihyppyä,
jossa ponnistava jalka on taaksepäinliu'ussa ulkokaarella ja
vapaa jalka osuu jäähän ponnistusvaiheessa.
Kaksoislutzissa kierrytään kaksi kierrosta ilmalennon
aikana. Hyppy sai nimen keksijästään,
wieniläiseltä Alois Lutzilta.
Yömyöhät
tehtiin tavallisesti suorina lähetyksinä, joskin
ohjelmaa varten alettiin työstää
yhä enemmän nauhoitettuja osuuksia. Sana on vapaa
taltioitiin aikataulukiireiden takia kokonaan nauhalle jo viikkoa ennen
ulos-lähetysta ja näin tehtiin myös Burn in
ja outin tapauksessa - alku- ja loppupuheenvuoroa lukuun ottamatta.
Valmiiden
nauhojen ulosajon kuuntelu senkun lisäsi kaksikon
lystiä studio-oloissa, hykertelee Petelius.
"Ensimmäiset lähetyksethän oli suht suoria.
Sitten päätettiin, että
tehdään muutama otos nauhalle valmiiksi, niin voidaan
ryystää kahvit siinä seassa. Hassua on se,
että sellaiset jutut, joista tekohetkellä tuntui,
ettei tässä nyt ole päätä
eikä häntää, niin studiossa
kuultuna ne rimanalitukset tuntui kaikkein hauskimmilta. Se on ihme
ilmiö - mikä sen tekee? Että oltiinks me
tätä heivaamassa veke? Oltiin, mutta onneksi ei
heivattu sitten."
Jukka Annala
YLÖS
|