Luontoilta (6.6.1986)
Hippiäisen ja Nousiaisen perinteet (9.1.1986)

Peenix-linnusta kynsihyppiin

Luontoillan idea vohkaistiin Yleisradion samannimiseltä asiantuntijaohjelmalta. Jo 1970-luvulla radiossa aloittaneen ohjelmaklassikon aihepiiri on etenkin Peteliukselle varsin rakas, silla koomikko tiedetään antaumukselliseksi lintuharrastajaksi. "Fogelit" liihottavatkin toistuvasti avausjakson sketsien keskiöön aina peenix-linnusta kynsihyyppien soidinmenoihin. Oikean Luontoillan toimittaja Veikko Neuvonen osoittautui vieläpä huumorintajuiseksi veikoksi, joka ymmärtää parodian päälle. "Olimme kerran jopa kutsukeikalla niiden Luontoillassa Haagassa. Me hölmöiltiin, ja siellä istui kaikki ne tyypit", hilpeilee Pedro.

Pedron ja P-P:n ensimmäisen Yömyöhän "vieraiden" joukossa esiintyi jo hahmoja, joista tuli myöhempien istuntojen vakiokalustoa. Osasta jalostui hahmoja TV-ohjelmiin. Herra 47 parodioi ikääntynyttä hameväen kestokosijaa, joka esittää etsimälleen partnerille kohtuuttomia vaatimuksia. Ihannevävyn irvikuvalle saattoi löytää taustaa TV:n parinhakuohjelmasta Napakymppi, joka singahti 1980-luvulla katsojamagneetiksi. "Hra 47:n maailmaa ei ollut niinkään Napakymppi, vaan radion Senssit-ohjelma", oikaisee P-P.

Kimeä mummo Ylva Hubatsa oli naseva pilakuva noihin aikoihin radiokanavilla yleistyneistä, rasittavaksi äityvistä terveisten lähettäjistä. Paikallisradiot olivat juuri aloittaneet toimintansa ja niiden ohjelmakartta täplittyi toistuvista kuulijoiden toivekonserteista. Studiojuontaja Heikin rakastettavaksi kestokiusankappaleeksi valjastettiin keravalaisnuori Jarna Kuiva. Jarnasta piirtyy hellyttävä ongelmanuori, jonka keskeinen elämäntehtävä on siirtyä paikasta toiseen viritetyn mopon maksiminopeudella.

Useat Luontoillan hahmojen nimiväännökset lainattiin eri alojen asiantuntijoilta, jotka kansa oli oppinut tuntemaan vakavina kommentaattoreina. Sananmuunnoksiksi kelpasivat niin TV:n journalistilegenda Knud Möller, tiedetoimittaja Pertti Jotuni, tohtori Anto Leikola, kalastaja-kirjailija Pentti Linkola kuin professori Toivo Rautavaarakin. Väännöshahmoilla ei nimeä lukuun ottamatta välttämättä ollut kiinnekohtaa viittaamaansa henkilöön. Käänteismerkityksillä kikkailevat nimet olivat usein Pedron päästä lähtöisin.

Olkiprääsästä läpättilautaan

Vuoden 1987 loppiaisena eetteriin tuupattiin seuraava teemaohjelma, joka irvaili vuorostaan kansanperinteen ja sen tutkijoiden kustannuksella. Ajankohtaan liittyen teemaksi valittiin kaksi kuvitteellista sydäntalven juhlapyhää rituaaleineen.

Hippiäisen ja nousiaisen perinteet -nimisessä jaksossa esitellään eksoottisia traditioita kuten rengin karstaus, olkiprääsän vetäminen, kankun raavinta sekä pilpuilla lyöminen. Jaksossa korostuu Peteliuksen taito ja viehtymys rikkaaseen sanankäyttöön. Professorihahmo Käsnä Kannikan puheenparressa vilahtelevat kiehtovat soittopelit kuten löyhytin, vuohilötöt ja läpättilauta. "Kyllä se perinnesanasto muistaakseni suhteellisen tuosta vaan tuli. Ehken jotain perinnehistoriallista lähdemateriaalia selailtiin, mutta kyllä kaikki oli ihan tyhjästä haalittua. Omasta päästä."

Yömyöhien mystisten tietokilpailukysymysten aiheena oli monesti jokin hämmentävä äänilähde. "Ainakin Pedron työhuoneen ovea nitkuteltiin kiinni ja auki", muistelee Petelius. Lähes yhtä erikoisia olivat yleensä vastausehdotuksetkin. Hippiäislähetykseen soittavan Rieppo Sörttiröijyn vastaus yltää klassikkotasolle: "Kuulosti siltä kuin hampaaton ihminen olisi syönyt imellettyä perunasosetta suoraan kylmänä vuoasta. Oikein hajunkin olin tuntevinani.

Jukka Annala
YLÖS