Radioaalloilta CD-levyille

Tv-sarja Velipuolikuusta Suomen sketsiviihteen ykköstähdeksi ponnistanut Petelius onnistui 1980-luvulla valjastamaan myös radion huumorinsa estradiksi.

Radiohupailujen epäsäännöllinen sarja sai alkunsa, kun Yleisradiosta pyydettiin perjantai-illan ohjelmistoon täydennystä Peteliukselta ja hänen "adjutantiltaan", muusikko Pedro Hietaselta. Parivaljakon yhteistyö alkoi jo TV:n Velipuolikuusta ja Mutapainin ystävistä, joissa Pedro toimi musiikin sovittajana ja kapellimestarina. Petelius oppi tuntemaan viiksiniekan huumoriltaan vinksahtaneena hengenheimolaisena. "Synergiaa kai oli löytyvinään. Aloimme luuhata toistemme kanssa", muistelee Petelius.

Yömyöhien esiaste lienee saanut hahmonsa P-P:n ja Pedron duokeikoilla, jotka sisälsivät lauluja, roolihahmoja ja improvisoitua dialogia. TV-menestyksen imussa syntyi kaksi kultalevyä, Muistan sua, Elaine (1984) ja Pimpparauta (1985). Epäsäännöllisten lähetyspäivien takia monet jaksot menivät vannoutuneilta faneiltakin sivu suun. Lähetykset alkoivat yleensä perjantaisin kello 23, mikä ei aina sopinut liikkuvaisen nuorison aikatauluun. Yömyöhiä ehdittiinkin vuosikausia kelata ja kopioida suttuisilta C-kaseteilta toisille. CD-tallenteiden avulla aikalaiset saavat arkistonsa ajantasaistettua ja uudelle sukupolvelle tarjoutuu tilaisuus tutustua duon hulvattomuuksiin.

Ruokinta työmetodina

Yömyöhissä kupletin juoni on pääpiirteittäin se, että Pedron juontajahahmo Heikki haastattelee lähetyksen "vieraita", joita kaikkia esittää Petelius. Heikin roolina on jaksottaa järjellisehköjä kysymyksiä Peteliuksen holtittoman puhetulvan sekaan. Studiojutustelun lomassa kuullaan nauhoitettuja reportaaseja, jotka väitetään tehdyn milloin missäkin. CD-kokoelmilta on jätetty pois välibiisit, jotka aikanaan rytmittivät tarinaa 2-3 tunnin suorissa radiolähetyksissä.

Yömyöhät olivat kuin nauruterapiaa tekijöilleen. Kuulija aistii, kuinka kaksikko hirnuu studiossa omille äkkinokkeluuksilleen. Radio tarjoaa Peteliukselle oivan välineen muuntautua silmänräpäyksessä hahmosta toiseksi ja kolmanneksikin. "Itselleni tämä äänellinen työskentely on kaikista näyttelijäntyön välineistä ehdottomasti hauskin", arvioi P-P. On hienoinen harhakäsitys, että Pedron tehtävänä oli pelkästään myötäillä komediavirtuoosi Peteliuksen aivoituksia. Ohjelmien suunnittelu ja hahmojen jalostaminen tapahtui yhdessä, vaikka P-P toteuttikin tyypit viime kädessä. "Ruokimme toinen toistamme - toinen heitti jotain, toinen jatkoi", luonnehtii Pedro työskentelytapaa.

Tarkoituksellisen löyhä ohjelmarunko jätti tilaa improvisoinnille, mihin Yömyöhien viehätys pitkälti perustuukin. Levottoman jutustelun yhtenä vauhdittajana olivat erikoiset kirjat, joita ripoteltiin studion pöydille lojumaan. Pedro tapasi hankkia Ervastin antikvariaatista Torkkelinkadulta niin voimisteluoppaita, filosofisia teoksia kuin kudontamallejakin hamalta 1920-luvulta asti. "Niitä käytettiin ihan sumeilematta, oli aihepiiri ihan mikä tahansa", kuvailee Pedro.

Jukka Annala
YLÖS